Hosuminen ei ole ratkaisu, mutta ei jarrutuskaan

Soteuudistus siirtyi jälleen vuodella eteenpäin. Poliittinen keskustelu aiheen ympärillä on hämmentävää. Tämänhetkinen julkinen keskustelu korostaa etupäässä tiukan aikataulutuksen aiheuttamia uhkia.

Puhuuko kukaan jarrutuksen aiheuttamista haitoista? Jotakin suomalaisten tämänhetkisestä päätöksentekokyvystä kielii se, että Suomessa uudistusta on tehty alun toistakymmentä vuotta, kun Tanska sai sen maaliin vuodessa.

Asiantuntijoiden mukaan lykkäyksen hintalappu on pelkästään valtiolle 200 milj. euroa, puhumattakaan siitä ylimääräisestä valmistelutyöstä, minkä se on jo tässä vaiheessa aiheuttanut kunnille, kuntayhtymille ja valmisteluissa mukana oleville vanhus- ja vammaisneuvostoille sekä järjestötyöntekijöille. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin hallituksen ja Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana kannan suurta huolta näiden ihmisten jaksamisesta loputtomiin jatkuvassa epäselvässä muutostilanteessa.

Esim.Hämeenlinna uudisti koko organisaationsa sitä silmällä pitäen, että sotepalvelut siirtyisivät v.2019 alussa maakuntaan. Viime kesänä perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen aloittamisajankohtaa siirrettiin v.2020 ja nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyaikataulujen vuoksi v:een 2021.

Näin huolimatta siitä, että valtaosa maakunnista ilmoitti, että niillä olisi hyvät valmiudet lähteä toteuttamaan uudistusta jo v.2020 alusta. Monet organisaatiot ovat antaneet työvoimaansa valmisteluun jo tovin aikaa. Kanta-Hämeessä valmistelussa on ollut mukana 200 asiantuntijaa kunnista, kuntayhtymistä ja aluehallinnosta. Oma Hämeen palkkalistoilla asiaa on valmistellut 24 henkeä. Uudellamaalla 300 henkeä. Jos aikataulut venyvät ja toteuttamistavasta ei ole takeita, tulee lähettäneissä kunnissa tiukka harkinnan paikka: pitääkö osa valmistelijoista palauttaa lähtöorganisaatioihinsa joko kokonaan tai osittain? Kummassa päässä tiedon ja kokemuksen tuoma alan asiantuntijuus on kriittisintä?

Melkoisen työmäärän aiheuttaa kunnille myös lukuisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sopimusten uusiminen. Useimpiin sopimuksiin on kirjattu päättymisajankohdaksi aika, jolloin palveluiden piti siirtyä maakuntaan. Kun aikatauluja on lykätty kahteen kertaan ja optiovuodet käytetty, on edessä sopimusten uusiminen.

Soteuudistuksen lykkäämisessä ei ole voittajia. Peruskoulu-uudistuskaan ei ollut täydellinen, kun sitä lähdettiin toteuttamaan. Sitä on muutettu alkuvaiheiden jälkeen moneen kertaan. Miksi nyt ei voisi menetellä näin?