Edunvalvonta ja valtapeli kiihtyvät soten loppumetreillä

Leveämpiä hartioita sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämiseksi on väännetty alun toistakymmentä vuotta. Kaikki puolueet ovat olleet vuorollaan yrittämässä viedä sitä maaliin eri hallituksissa ja kokoonpanoissa.

Suurin osa suomalaisista on pudonnut veivaamisessa jo ajat sitten kärryiltä. Moni ihmettelee aiheellisesti, miksi uudistus ei etene, jos se kerran on niin tarpeellinen.
Siksi, että uudistuksessa astutaan niin monen tahon varpaille. Muutos koskettaa paitsi jokaista meistä suomalaisista, myös laajoja joukkoja työntekijöitä, organisaatioita, yrityksiä, kuntia ja poliitikkoja. Jokaisella taholla näyttäisi olevan tarve varmistaa uudistuksessa omat etunsa. Vastustuksessa onkin osin kyse puhtaasta edunvalvonnasta.

Sotessa ei puhuta nappikaupasta. Sen arvo on n.12% bruttokansantuotteesta. Ei ihme, että kilpailu on kovaa, kuka palveluja saa järjestää ja kuka ei.

Sote työllistää peräti 17% työvoimasta. Ammattijärjestöt ovatkin aloittaneet näkyvän kampanjoinnin työntekijöidensä puolesta. Monella on huoli paitsi omasta työpaikasta, sen työsuhteen ehdoista. Kun sotehenkilöstö siirtyy v.2020 alusta kunnilta maakunnille, tapahtuu samalla Suomen historian massiivisin henkilöstönsiirto: peräti 220 000 työntekijän työnantaja vaihtuu. Samassa yhteydessä valtiolta siirtyy n. 5000 henkilöä maakuntiin. Eivätkä henkilöstövaikutukset jää vain tähän. Kun kuntien budjeteista ja tehtävistä leikkaantuu puolet, loogista on, että myös tukihenkilöstön määrä kunnissa vähenee. Eikä keskushallintokaan voi pysyä entisen kokoisena. Toimeen on tultava vähemmällä väellä, mikä ei suinkaan kaikkia miellytä.

Myös kunnilla on omat etunsa valvottavana. Monet ovat hämmentyneinä seuranneet Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren näkyvää roolia suurten kaupunkien kapinassa uudistusta vastaan. Kunnilla onkin paljon pelissä. Niitä huolettavat uudistukseen liittyvät omaisuusjärjestelyt ja tarpeettoman kiinteistömassan jääminen käsiin. Pienissä kunnissa tunnetaan huolta omien vaikutusmahdollisuuksien kaventumisesta. On arvioitu, että noin kolmasosa pienistä kunnista ei kenties saa lainkaan edustajaansa tuleviin maakuntavaltuustoihin. Kun valta jakaantuu uudella tavalla, on osa poliitikoistakin takajaloillaan.

Soteuudistuksessa yhteinen hyvä pitäisi asettaa omien etujen edelle. Talousjärjestö OECD:n mukaan Suomen terveydenhoitojärjestelmä on tällä hetkellä eriarvoisempi kuin yhdessäkään toisessa länsimaassa. Se ei ole kenenkään etu.