Citymaasturi, luksusjahti vai läheiset ihmiset ja mielenrauha?

Nuorten perheissä eletään jännittäviä aikoja. Oppilaitosten sulkiessa ovensa, alamme kysellä: ” Mihin aiot hakea? Menetkö lukioon vai ammattikouluun? Entä sen jälkeen? Mikä sinusta tulee isona?”

Kelpaako meille vastaukseksi se, ettei nuori vielä tiedä? Voiko nuori valita sellaisenkin alan, jonka palkka ei houkuttele? Jos valittu tie, koulutuslinja tai ammatti ei osoittaudu oikeaksi, voiko nuori vaihtaa alaa?

Me aikuiset olemme luoneet yhteiskunnan, jossa menestys liitetään usein taloudelliseen pärjäämiseen. Tätä mielikuvaa välitämme nuorille. Samalla kerromme jotain arvomaailmastamme. Siinä maailmassa ammattiin on valmistuttava mahdollisimman nopeasti ja suoraviivaisesti. Taloudellisen menestyksen mittarina ovat raha, talot, tabletit ja taulutelkkarit.

Voisiko menestys olla jotakin muutakin? Mikä elämässä on lopulta tavoittelemisen arvoista? Pitäisikö nuoria pikemminkin tukea rakentamaan elämänuraa kuin työuraa?

Professori Lea Pulkkinen on tutkinut 1959 syntyneitä suomalaisia heidän lapsuudestaan asti. Hänen mukaansa keskeisimpiä asioita onnellisessa elämässä ovat perhe, työ ja terveys. Kaipuu kokea nämä vahvasti ja samanaikaisesti ovat meille tärkeitä. Ihminen haluaa löytää tasapainon näiden kolmen elämänalueen välille, niin ettei mikään alue saa liian suurta sijaa toisen kustannuksella. Elämän harmonia löytyy, kun työ, opiskelu ja kotielämä ovat keskenään tasapainossa. Pelkän taloudellisesti menestyksekkään uran luonut ihminen saattaa tuntea itsensä sisäisesti tyhjäksi.

On alettava puhua sosiaalisesta menestymisestä. Sosiaalisen menestyksen huipulla on ihminen, jolla on parisuhde ja perheasiat kunnossa sekä lämpimät ja avuliaat välit läheisiin. Ne helpottavat opiskeluissa ja työssä, jossa tahtia sanelevat kiire ja stressi. Sosiaalisen menestymisen myötä syntyy syvä ilo, joka ei horju elämän vastoinkäymisissä. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, ei omaa arvoa punnita aseman tai omaisuuden mukaan. Silloin ei tarvitse luoda uraa läheisten kustannuksella, eikä ahnehtia loputtomasti tavaraa avaran luksuskodin nurkkiin. On lämpöä ja huolenpitoa, ystäviä ja tuttavia, kivoja naapureita ja mainioita työkavereita. On arjen tavallisia askareita, iloja ja murheita.
Sosiaalista menestystä ei pidä kuitenkaan nähdä vastakohtana taloudelliselle menestymiselle. Hyvä ja vakaa elintaso luo toki turvallisuutta elämään ja vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Jos koko ajan pitää kiristää nälkävyötä, ei ihminen jaksa keskittyä sosiaalisiin suhteisiinkaan.

Nuoren elämän valinnoissa on siis kyse paljon ammatinvalintaa laajemmasta asiasta. Se on elämänmittainen prosessi, jossa on sallittava myös virhevalinnat ja epäonnistumiset. Kaikki nuoren valitsemat tiet vievät häntä eteenpäin. Välillä ylämäkien ja kiertoteiden kautta, mutta mikään tie ei ole umpikuja. Jos tulevaisuuden ammatti ei heti loista kirkkaana mielessä, on vain pakko kokeilla eri asioita ja etsiä ammattien viidakosta se oma juttu. Jos mieluisin opiskelupaikka ei suurista ponnisteluista huolimatta aukea, on hyvä miettiä, mitä vastoinkäymisten kohdatessa tekisi.

Harvoin asiat menevät niin kuin suunnittelemme. Sattumalla on usein iso rooli elämän pelissä. Joskus tarvitsee vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Vain etsimällä voi löytää itselleen sopivan alan. Vaikka sitten hankkisi useammankin ammatin. Aikaa on koko elämä.