Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut viime vuosien suuri
menestystarina. Sen nerokas oivallus on ollut, että yhdessä voimme
hoitaa asioita paremmin. Suomalaiset ovat vuosien saatossa luoneet
päiväkotijärjestelmän, jotta pienten lasten vanhemmat voisivat
käydä töissä. Kansalaisillamme on mahdollisuus lähes ilmaiseen
koulutukseen ja terveydenhoitoon. Maksamme opiskelijoille
opintotukea, jotta he voisivat opiskella itselleen ammatin. Meillä
on kattava vanhustenhoito, jotta voisimme elää turvallisesti
vanhuutta. Vakavan sairauden osuessa kohdalle, voimme olla varmoja,
että ilman vakuutustakin saamme hyvää hoitoa. Vaikka parannettavaa
löytyy, voimme olla tyytyväisiä yhteiskunnaltamme saamiin
palveluihin.
Tavalliset kansalaiset ja poliitikot ovat varsin yksimielisiä siitä,
että hyvinvointivaltio on säilytettävä. Sen puolustaminen ei ole
vain vasemmiston yksinoikeus, vaan siihen on myös poliittinen
oikeisto vahvasti sitoutunut. Monet kuitenkin epäilevät, että
Sipilän hallituksen leikkauspäätökset romuttavat hyvinvoinnin. Se
ei pidä paikkaansa. Vaikka tiukennuksia palveluihin on tullut, on
hyvä säilyttää suhteellisuudentajunsa. Esim. Hämeenlinnassa
käytetään tänä vuonna palveluihin rahaa enemmän kuin koskaan.
Kansainvälisten vertailujenkaan perusteella meillä ei
hyvinvoinnissa ole mitään hävettävää. Suomi on maailman
kuudenneksi onnellisin maa, kun mittareina käytetään
kansantuotetta henkeä kohti, odotettavaa elinikää, vapautta
elämänvalintoihin tai korruptioastetta. Maailman talousfoorumin
mukaan meillä on maailman paras infrastruktuuri ja parhaat valmiudet
informaatioteknologian hyödyntämiseen. OECD:n raportissa
suomaisnuorten osaaminen on edelleenkin OECD-maiden huippua ja
ForeignPolicy -lehden julkaisuissa Suomi todettiin yhdeksi maailman
turvallisimmista ja vakaimmista maista.
Jonkinlaisena tunnustuksena maamme olosuhteita kohtaan voidaan
kaiketi pitää sitäkin, että turvapaikanhakijat pyrkivät Suomeen:
he hakeutuvat maihin, joissa on suurimmat mahdollisuudet
ihmisarvoiseen elämään. Mikä tuntuukin olevan katastrofi omissa
silmissämme, näyttää lottovoitolta muualla.
Hyvinvoinnin säilyttämisessä ei talousvetoinen keskustelu
yksinomaan riitä. Harva suomalainen kärsii enää puutetta
perinteisessä mielessä, vaan tilalle on tullut uudenlaisia
hyvinvointiongelmia. Hyvinvointivaltiossa, joka perustuu laajoihin
tulonsiirtoihin ja korkeaan verotukseen, vaarana on, että yksilön
moraalinen vastuu ohenee. On hyvä joskus pysähtyä miettimään,
olemmeko ulkoistaneet elämämme jo liikaa yhteiskunnan huoleksi? Vai
miksi siitä huolimatta, että meillä on laaja päivähoito-oikeus,
kattava lastensuojelujärjestelmä ja oppilas-ja opiskelijahuolto,
meillä on huostaanotettuja lapsia enemmän kuin koskaan? Jos
julkiset palvelut olisivat ratkaisu kaikkiin hyvinvointipulmiin,
lapsiperheissä ei näitä ongelmia pitäisi olla.
Pitäisikö meidän kansalaisten tulla puoliväliin vastaan, jotta
yhteiskunta kykenisi hoitamaan oman osuutensa? Hämeenlinnassakin
olisi helppo saada aikaan satojen tuhansien eurojen säästöt, jos
vain muistaisimme perua varaamamme terveyskeskus- tai
hammaslääkäriajat, silloin kuin emme niitä käytä. Siivoamalla
roskamme säästöä tulisi 150 000 euron edestä.
Hyvinvointi ei lisäänny vain palveluja lisäämällä. Sen syntyy
vaikuttaa moni muukin asia: ihminen itse, hänen läheisensä,
elämänvalintansa sekä lähiympäristö. Vastuu hyvinvoinnista
kuuluu jokaiselle.
Suomi on edelleen paras maa meille suomalaisille. Iloista juhannusta
kaikille!
