Suosion
tavoittelu johtaa poukkoilevaan politiikkaan
Kuntavaalit on käyty ja valtuutetut
ryhtyneet töihin. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu: vaikutamme monilla
päätöksillämme suoraan ihmisten elämään.
Politiikan tekeminen on muuttunut aiempaa
haasteellisemmaksi. Kun yhä suurempi osa äänestäjistä on liikkuvia ja gallupit
heiluttavat puolueiden kannatusta kyselystä toiseen, näyttää politiikasta
tulleen puolueiden välistä suosionkalastelukilpailua. Jos päättäjä asettaa
kykynsä enemmän oman vaalimenestyksensä kuin yhteiskunnallisen hyvän
palvelukseen, olemme hukassa. Oxfordin yliopiston tutkija totesi hiljan, että
neljän vuoden vaalikausi motivoi pitkän aikavälin ongelmien väistelyyn, sillä
niillä ei voiteta vaaleja.
Poliitikot ovat aina tehneet mieluummin
kivoja päätöksiä, jakaneet rahaa ja hyvinvointia, kun on ollut, mistä jakaa.
Vaikeampaa on tehdä konkreettisia päätöksiä talouden tasapainottamisesta tai
velkaantumisen taittamisesta. Holtittomasti veronmaksajien rahaa kaikkialle
lupaileva poliitikko ei aja kuntalaisen etua pitkässä juoksussa. Äänestäjillä
on lupa odottaa kestäviä ratkaisuja, ei hetken helpotuksia.
Yleisen mielipiteen myötäily
poliittisen suosion tavoittelemiseksi on johtanut poukkoilevaan politiikkaan.
Muistamme, kuinka edellinen hallitus ampui omat lakiesityksensä alas vaalien
alla. Nykyinen hallitus on saanut enemmän aikaan, mutta kautta on leimannut
lukuisten lakiesitysten peruminen. Kahdentoista vuoden yrityksistä huolimatta
sotea ei tahdota saada maaliin.
Kansalaismielipide ei voi koskaan toimia ainoana
päätöksenteonpohjana, sillä se voi viedä harhaan. Näin kävi Brexitissä ja
Trumpin valinnassa. Tulevaisuuden uskonsa menettänyt tarttuu mihin tahansa
lupaukseen ja tästä ammentava politiikka käyttää ihmisten tietämättömyyttä ja
pelkoja hyväkseen. On myös perin inhimillistä, että ihminen muodostaa
mielipiteensä jostakin asiasta tarkastelemalla sitä vain omasta tai
kaltaistensa näkökulmasta. Päättäjällä pitää olla kanttia tehdä siedettäviä
ratkaisuja kaikkien kannalta, vaikka se ei jokaista miellyttäisikään.
Poliitikko ei saa ummistaa silmiään ihmisten huolilta, vaan
ne pitää ottaa tosissaan. Politiikan tarkoitus on huolehtia ihmisistä. Vähintä
mitä poliitikko voi tehdä, on käydä perustelemassa ihmisille päätöstensä syyt.
Silläkin uhalla, että joutuu itse arvostelulle alttiiksi. Tiedämme, että
vaikeina aikoina ei ole helppoja ratkaisuja. Äänestäjät odottavat meiltä
päättäjiltä vastuun kantamista ja tarvittavien päätösten tekemistä.
