Kenen suulla ikäihmisten asioista puhutaan?

Olen toiminut viimeisen neljän vuoden aikana Ikäihmisten lautakunnan puheenjohtajana. Siinä roolissa olen saanut vierailla monissa vanhustenhoidon yksiköissä, tutustua kotihoitoon ja kiertää ikäihmisille suunnatuissa tilaisuuksissa puhumassa ja kuuntelemassa ihmisten tuntoja. Synkimmät arviot vanhustenhuollon tilasta kuulen usein meidän poliitikkojen suusta, positiivisimmat vanhusten itsensä kertomana. Joskus jopa mietin, sopiiko joidenkin tarkoitusperiin ylläpitää tietoisesti yksipuolista, turhankin negatiivista kuvaa ikääntyneistä?

Ikäihmiset ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin koskaan. Yli 90% 75 vuotta täyttäneistä asuu kotona, vajaa kymmenesosa pitkäaikaishoivassa. Silti puhumme ikääntyneistä lähes aina hoivan näkökulmasta. Unohdamme, että he ovat yhteiskuntamme aktiivisia ja täysivaltaisia jäseniä, siinä missä me muutkin.

Olen nähnyt myös sellaista, mitä en olisi toivonut näkeväni. Ikäihmisiin liittyvissä epäkohdissa on paljon aiheita, joista näyttäisi olevan suorastaan kiellettyä puhua. Osin syynä on se, että jätämme heidän oman äänensä kuulematta ja puhumme itse heidän puolestaan. Ikävä kyllä ikääntyneet eivät voi aina luottaa puhujien vilpittömyyteen: verhoillusti saatetaan kyllä puhua vanhuksen parhaasta, mutta todellisuudessa taustalla voivat vaikuttaa varsin itsekkäät motiivit.

Milloin äänessä ovat omaiset. Joskus oikeampi nimitys olisi: perilliset. Suomessa ikääntyneiden omaisten auttaminen on ilahduttavan yleistä. Aina ei kuitenkaan ole kyse epäitsekkäästä auttamisesta. Läheisen harjoittama ikääntyneen taloudellinen hyväksikäyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. Lievemmässä muodossa omaiset saattavat viestittää vanhukselle, ettei hän saisi käyttää omia rahojaan tarvitsemiinsa palveluihin. Jälkipolvillehan jäisi näin jaettavaa vähemmän. Räikeimmissä tapauksissa on kyse suoranaisesta taloudellisesta hyväksikäytöstä. Poliisin tietoon tuli viime vuonna yli 16 000 tutkintaan johtanutta talousrikosepäilyä, joissa uhri oli iäkäs. Todennäköisesti luku on suurempi, sillä uhri tuntee usein häpeää ja suojelee läheistään -etenkin jos kyseessä on oma lapsi tai sukulainen, johon uhrilla on vahva riippuvuussuhde. Kun ikääntynyt laskee markoissa tai ei ole koskaan hoitanut talousasioitaan itsenäisesti, on riski hyväksikäytölle suuri. Sähköiset palvelut ovat monelle teräväpäisellekin iäkkäälle vaikeita, mikä myös osaltaan mahdollistaa hyväksikäytön.

Milloin ikääntyneiden ääntä käyttävät työntekijät. Vanhustenhuollon työntekijöissä on suoranaisia helmiä, jotka antavat työlle kaikkensa. Saavatko vanhukset puhua kuitenkin myös niistä työntekijöistä, jotka ovat kovakouraisia ja suhtautuvat heihin alentuvasti tai epäystävällisesti? Hoitajamitoituksista puhuttaessa käy joskus mielessä, kumpi puhujaa kiinnostaa enemmän: hoidon laatu vai edunvalvonta. Samalla määrällä kun näytetään toisessa yksikössä järjestettävän jos jonkinlaista viriketoimintaa ja ulkoilutusta, kun toisessa saadaan aikaan vain välttämättömin. Tutkimusten valossa hoidon laatuun vaikuttaa ennen kaikkea henkilöstön auttamishalu ja aikaansaannoskyky, asenne työhön ja työn organisointi. Henkilöstöä pitää toki olla riittävästi. Monissa maissa ei tiukkaan säädeltyä mitoituslukua kuitenkaan ole ja silti tyytyväisyys vanhustenhuoltoon on meitä suurempaa.

Emmekä me poliitikotkaan puheissa hopealle jää. Varmasti monella meistä onkin vilpitön halu parantaa vanhusten asemaa. Jos puheet jäävät kuitenkin pelkiksi vaalienaluspuheiksi, näyttäisi mukana olevan myös silkkaa laskelmointia: tiedämme kyllä, että eläkeläiset ovat merkittävän kokoinen äänestäjäkunta.

On hyvä, että ikäihmisten puolestapuhujia on paljon. Ikäihmiset ovat kuitenkin itse omien asioidensa parhaita asiantuntijoita. Siksi heidän omaa ääntään pitäisi kuulla tarkemmin.

Monipuolinen kielitaito on Suomen kilpailuvaltti

Takavuosien mainoslauseen sanoin: vaikka loma on yhtä juhlaa, on arkeen hyvä palata. Näinä päivinä suomalaiset palaavat töihin ja oppilaat kouluihin. Pitkän taantuman jälkeen arki lähtee rullaamaan vihdoin aiempaa valoisammissa tunnelmissa: vienti on alkanut vetää ja yritykset investoida.
Jotta suomalaistuotteet kävisivät kaupaksi, tarvitsemme kielitaitoisia ihmisiä. Kielet antavat myös pohjan muiden maiden kulttuurien tuntemiselle ja eri maista tulevien ihmisten ymmärtämiselle. Se on entistä tärkeämpää, sillä kohtaamme jatkuvasti joka puolelta tulevia ihmisiä.

Kielitaidon pohja luodaan useimmiten koulussa. Olemme tähän asti saaneet olla ylpeitä suomalaisten kielitaidosta. Harvinaisempien kielien opiskelu on kuitenkin vähentynyt melkoisesti. Kun vielä 1990-vuosikymmenen loppuvuosina peruskouluissa opiskeli esim. saksaa 70 000 oppilasta, nyt määrä on kutistunut 30 000. Kaikkein suosituinta vieraiden kielten opiskelu oli v. 1997. Silloin yli 40% oppilaista opiskeli pakollisten kielten lisäksi vapaaehtoista A2-kieltä.

1990-luvulla tehtiin monia kielten opiskelun vähentymiseen vaikuttaneita päätöksiä. Kunnilta mm. poistettiin velvollisuus tarjota perusopetuksessa muita kuin pakollisia kieliä. Tämä johti siihen, että monissa kunnissa ei tarjota käytännössä muita pitkiä kieliä kuin englanti. Harvinaisempien kielten ryhmiin saatetaan vaatia niin suuria ryhmäkokoja, että ryhmiä ei käytännössä pystytä muodostamaan. Vaikka oppilaita jonkin kielen opiskeluun olisikin riittävästi, ryhmien järjestäminen yhteistyössä naapurikoulujen kesken koetaan lukujärjestysteknisesti niin hankalaksi, että ryhmää ei välttämättä synny.

Kielet myös kilpailevat suosiosta muiden oppiaineiden kanssa. Oppilas ei välttämättä valitse alakoulussa A2-kieltä, jos sen tuntimäärä yläkoulun puolella vähentää mahdollisuutta ottaa muita valinnaisaineita. Alakoulussa ylimääräisen kielen ottamista saatetaan vieroksua myös siksi, että se lisää lukujärjestykseen tunteja.

Harvinaisempien kielten tarjonta on keskittynyt suuriin kaupunkeihin ja ennen kaikkea Etelä-Suomeen. Nykyinen hallitus on tilanteesta huolissaan. Siksi se on aloittanut kieltenopetuksen varhentamiseen liittyvän hankkeen, johon yksikään Kanta-Hämeen kunnista ei kuitenkaan hakeutunut. Hanke-ja projektirahoitus koetaan kunnissa ongelmallisena. Jos haluamme jatkossa monipuolisia kielten osaajia, tarvitsemme peruskouluihin pysyvämpiä ratkaisuja vieraiden kielten opetuksen järjestämiseksi.