Saattohoito kuuluu jokaiselle

Yhtä varmaa ihmiselämässä kuin syntymä on, että jokainen meistä lopulta kuolee. Kuolemaan liittyy vahvoja pelkoja. Useimmiten pelot liittyvät kipuun. Saanko riittävästi apua ja lievitystä tuskiini, kun niitä tarvitsen vai muuttuvatko ne niin sietämättömäksi, etten niitä kestä? Onko jollakin aikaa keskustella ja jakaa ahdistukseni vai jätetäänkö minut tuntemattoman eteen pelkoineni yksin? Kuka jaksaa hädän hetkellä huolehtia ja lohduttaa läheisiäni?

Kuolema ei kosketa vain ihmistä itseään, vaan koko ihmisen lähipiiriä. Vaikka isäni kuolema oli pitkään tiedossa oleva asia, tästä huolimatta ensimmäinen lähdön merkki oli suuri järkytys. Mielikuva siitä, että kaiken voi elämässä järjestää, haihtui lopullisesti. Teki kipeää nähdä oma ihminen hauraana sairaalassa, kun mitään ei ollut tehtävissä. Erityisen vaikeaa väistämättömän hyväksyminen on silloin, kun perheessä on pieniä lapsia.

Siksi ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekivät kansalaisaloitteen eutanasian sallimisesta Suomessa. Aloitteen allekirjoitti  tavallisten kansalaisten lisäksi merkittävä joukko takavuosien eturivin poliitikkoja kuten Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Iiro Viinanen. Kävipä aloitteelle lopulta kuinka hyvänsä, se on tehnyt suuren palveluksen laadukkaan saattohoidon järjestämiselle Suomessa. Vihdoin eduskunnassakin on herätty siihen, että saattohoito on monilla paikkakunnilla varsin puutteellisesti järjestetty. Suurin osa meistä suomalaisista kuolee edelleenkin sairaaloiden vuodeosastoilla, joissa kunnollista saattohoitoa ei ole aina saatavilla. Joulukuussa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle luovutettiin suositus, jossa korostettiin, että  saattohoidon on oltava kaikkien suomalaisten ulottuvilla tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta.  

Koivikkokotisäätiön hallituksen jäsenenä ja sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana olen iloinen, että täällä Kanta-Hämeessä on tartuttu toimeen, eikä ole jääty vain katselemaan. Nimittäin siitä huolimatta, että meillä on ollut jo 15 vuotta yksi Suomen neljästä saattohoitokodista, Koivikkokoti, palliatiivista ja saattohoitoa on vaihtelevasti tarjolla Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella. Joissakin kunnissa asiat on järjestetty hienosti, mutta joissakin on suuria puutteita.  Toivottavasti tähän asiaan saadaan korjaus, kun keskussairaalaan saadaan perustettua palliatiivisen hoidon poliklinikka. Asia nähdään niin tärkeäksi, että se tuodaan päättäviin elimiin käsiteltäväksi jo tämän kevään aikana.