Saattohoito kuuluu jokaiselle
Yhtä varmaa ihmiselämässä kuin syntymä on, että jokainen
meistä lopulta kuolee. Kuolemaan liittyy vahvoja pelkoja. Useimmiten pelot
liittyvät kipuun. Saanko riittävästi apua ja lievitystä tuskiini, kun niitä
tarvitsen vai muuttuvatko ne niin sietämättömäksi, etten niitä kestä? Onko
jollakin aikaa keskustella ja jakaa ahdistukseni vai jätetäänkö minut tuntemattoman
eteen pelkoineni yksin? Kuka jaksaa hädän hetkellä huolehtia ja lohduttaa läheisiäni?
Kuolema ei kosketa vain ihmistä itseään, vaan koko ihmisen
lähipiiriä. Vaikka isäni kuolema oli pitkään tiedossa oleva asia, tästä
huolimatta ensimmäinen lähdön merkki oli suuri järkytys. Mielikuva siitä, että
kaiken voi elämässä järjestää, haihtui lopullisesti. Teki kipeää nähdä oma
ihminen hauraana sairaalassa, kun mitään ei ollut tehtävissä. Erityisen vaikeaa
väistämättömän hyväksyminen on silloin, kun perheessä on pieniä lapsia.
Siksi ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekivät kansalaisaloitteen
eutanasian sallimisesta Suomessa. Aloitteen allekirjoitti tavallisten kansalaisten lisäksi merkittävä joukko
takavuosien eturivin poliitikkoja kuten Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Iiro
Viinanen. Kävipä aloitteelle lopulta kuinka hyvänsä, se on tehnyt suuren
palveluksen laadukkaan saattohoidon järjestämiselle Suomessa. Vihdoin eduskunnassakin
on herätty siihen, että saattohoito on monilla paikkakunnilla varsin puutteellisesti
järjestetty. Suurin osa meistä suomalaisista kuolee edelleenkin sairaaloiden
vuodeosastoilla, joissa kunnollista saattohoitoa ei ole aina saatavilla. Joulukuussa
perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle luovutettiin suositus, jossa
korostettiin, että saattohoidon on
oltava kaikkien suomalaisten ulottuvilla tasavertaisesti asuinpaikasta
riippumatta.
Koivikkokotisäätiön hallituksen jäsenenä ja
sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana olen iloinen, että täällä
Kanta-Hämeessä on tartuttu toimeen, eikä ole jääty vain katselemaan. Nimittäin
siitä huolimatta, että meillä on ollut jo 15 vuotta yksi Suomen neljästä
saattohoitokodista, Koivikkokoti, palliatiivista ja saattohoitoa on
vaihtelevasti tarjolla Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella. Joissakin
kunnissa asiat on järjestetty hienosti, mutta joissakin on suuria puutteita. Toivottavasti tähän asiaan saadaan korjaus, kun
keskussairaalaan saadaan perustettua palliatiivisen hoidon poliklinikka. Asia
nähdään niin tärkeäksi, että se tuodaan päättäviin elimiin käsiteltäväksi jo tämän
kevään aikana.