Työllisyyden lisääminen on kaikkien etu

Meillä on takanamme taloudellisesti menetetty vuosikymmen. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi vei Suomen lamaan. Pahimmillaan Suomi otti velkaa lähes kymmenen miljardia euroa vuodessa. Monet jäivät laman vuoksi ilman työtä. Vielä useammat valtasi huoli tulevasta.

Tuntuu hyvältä, että tällä hallituskaudella suuntaan on saatu muutos: vakaa talous on hyvinvointiyhteiskunnan pohja. Mikään muu ei uhkaa yhtä paljon yhdenvertaisia palveluita, ikäihmisten hoivaa, työntekijöille annettua eläkelupausta tai lastemme tulevaisuutta kuin holtiton velkaantuminen ja heikko julkinen talous.

Rahat palveluihin tulee työstä. Mitä suuremmalla joukolla suomalaisista on töitä, sitä paremmin pystymme huolehtimaan yhteiskunnan apua tarvitsevista.

Vaikka aktiivimalli onkin saanut runsaasti kritiikkiä, sen tavoite on kannatettava. Työllisyyden lisääminen on koko yhteiskunnan etu. Se on kiinni myös tahdosta. Saksa on malliesimerkki siitä, miten uudistuksilla työttömyyden taso saatiin laskemaan yli kymmenestä prosentista alle viiteen prosenttiin. Ranskassa työttömyys käännettiin laskuun uudistamalla syksyllä työlait niin, että paikallinen sopiminen oli mahdollista. Ruotsissa lapsiperheiden ja ikääntyvien osa-aikatyö on paljon meitä suositumpaa.

Työmarkkinoiden jäykkyys ei ole ainoa syy työttömyyden pysymiseen korkealla Suomessa. Sosiaaliturva aiheuttaa työttömille kannustinloukkuja: tukien menettämisen lisäksi työllistymisen rajaveroaste nousee herkästi niin korkeaksi, ettei työn vastaanottaminen enää kannata. Kun monilla on omat intressinsä sosiaaliturvajärjestelmässä, on sen uudistaminen osoittautunut liki mahdottomaksi. Luonteva tapa uudistaa olisi ottaa käyttöön keinoja, jotka palkitsevat työn vastaanottamisesta. Esim. Yhdysvalloissa matalapalkkainen työntekijä saa veronpalautusta vastaanottaessaan työtä.

Meillä keskeinen työllisyyden tulppa on asuminen. Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Jos rahat ovat kiinni asunnossa hiipuvalla paikkakunnalla, kynnys muuttaa työn perässä kasvukeskuksiin on suuri. Vuokra-asumisen tekeminen houkuttelevammaksi voisi lisätä työvoiman liikkuvuutta. Tonttipolitiikalla ja kaavoittamisella voidaan vaikuttaa asumisen kohtuuhintaisuuteen, jolloin työntekijän muuttaminen työn perässä on mahdollista.

Kaikki toimet työttömyyden pienentämiseksi on laajalti tiedossa. Silti keskustelu työttömyyden vähentämisestä ajautuu herkästi tahalliseksi väärinymmärtämiseksi. Jotta työllisyys lisääntyisi, olisi kyettävä uudistuksiin.