Avoimet oppimisympäristöt- uhka vai mahdollisuus?

Hämeenlinnassa on lähivuosina edessään liki 100 milj. euron päiväkoti-ja kouluinvestoinnit. Ne on aloitettu peruskorjaamalla Tuomelan yksikkö ja rakentamalla elinkaarihankkeena toteutettu Nummikeskus.

Ilo uusista kouluista ei ole ollut varauksetonta. Niiden myötä käyttöön otetut avoimet oppimisympäristöt herättävät myös kysymyksiä. Enää ei ole staattisia luokkahuoneita, vaan avoimille oppimisympäristöille on tyypillistä väliseinien vähäisyys. Liikuteltavien seinämien ja verhojen avulla voidaan oppimistilaa rajata pienemmäksi. Oppimisalueilla on käytössä yhteisopettajuus. Tällöin kaksi tai kolme opettajaa opettaa yhtä aikaa 50-90 lasta samoissa tiloissa. Pulpettirivien tilalle ovat tulleet muuntojoustavat tilat, joissa lapset voivat joskus maata lattialla tai säkkituoleilla opiskelemassa. Toisinaan töitä tehdään erilaisissa pöytäryhmissä vaihtuvin kokoonpanoin.

Monet kysyvät, lisääkö avoimuus levottomuutta? Tulevatko erilaiset oppilaat huomioiduksi? Sosiaalisesti kyvykkäät, itseohjautuvat ja keskittymiskykyiset lapset pärjäävät aina, mutta ovatko tilat sellaisia, ettei herkkä häiriinny liikaa ja ujokin uskaltaa mukaan. Lisääkö tietynlaisen säännöllisyyden, kuten oman fyysisen paikan, ryhmän tai opettajan puuttuminen lasten stressiä? Mitä tapahtuu ergonomialle säkkituoleilla ja lattialla maatessa? Mennäänkö nyt ääripäästä toiseen?
Avoimia oppimisympäristöjä on perusteltu uusien opetussuunnitelmien käyttöönotolla. Perusteluna on käytetty myös sitä, että ne valmistavat lapsia ja nuoria paremmin tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin ja tieto-ja viestintäteknologian haltuunottoon.

Kasvatusalan asiantuntijoiden mukaan uusia opetussuunnitelmia ylitulkitaan reippaasti. Ops ei edellytä seinättömyyttä, vaan että oppiminen laajenee luokkahuoneen ja koulun ulkopuolelle: käytävälle, koulualueelle tai lähiympäristöön.

Tutkimusten mukaan suurin ongelma avoimissa tiloissa on äänen leviäminen. Kun samaa tilaa käyttää useampi luokka yhtä aikaa, on seurauksena normaalia korkeampi taustahäly ja opetusta häiritsevien äänten lisääntyminen. Yhdessä tilassa opiskelevien eri ryhmien oppilaiden keskittyminen voi vaikeutua, jos vieressä opetetaan aivan muuta. Äänimaailmat eivät saisi sekoittua keskenään. Eri oppiaineiden äänten olisi pysyttävä omalla alueellaan.

Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä herkemmin taustamelu häiritsee oppimista. Lapsen kuulonkehityshän saavuttaa aikuisen tason vasta 15 vuotiaana. Korkeat äänitasot eivät vaikuta pelkästään puheen ymmärtämiseen, vaan myös havainnointiin, keskittymiseen, käyttäytymiseen ja stressitasoon. Avoimet oppimisympäristöt voivat olla myös haasteellisia erityisoppilaille, jotka eivät kykene sulkemaan asiaan kuulumattomia ärsykkeitä ulkopuolelleen.

Jotta akustiikka toimisi, äänitasoa madalletaan erilaisilla vaimentavilla väliseinäkkeillä, lattia-ja kattomateriaaleilla ja pehmeillä kalusteilla. Ongelmattomia nämäkään ratkaisut eivät ole mm. allergisten lasten tai puhtaanapidon kannalta esim. täi-tai flunssakausien aikana.
Oppimisympäristöjä ei tule suunnitella vain trendin vuoksi, vaan oppilaiden tarpeiden mukaan. Niiden tulee olla pedagogisesti perusteltuja. Tärkein vaatimus oppimisympäristölle on, että se edistää oppimista.

Ennen palveluverkkopäätöstä kaupunki kävi erittäin ansiokasta kansalaiskeskustelua Sivistys-ja hyvinvointijohtaja Raukon ja opetustoimenjohtaja Mäkelän johdolla. Ennen kuin seuraavia tilaratkaisuja tehdään, kannattaisi oppilailta, vanhemmilta ja opettajilta kerätä rehellistä ja avointa palautetta nyt saaduista kokemuksista. Päättäjänä haluan olla varma, että nyt tehtävät 100 milj. euron investoinnit tehdään järkevimmällä mahdollisella tavalla. Kenties vanhaa ja uutta yhdistävä ympäristö palvelisi sittenkin parhaiten erilaisia oppilaita.